Olen laiminlyönyt blogiani jo pitkään. Olen ollut hiljaa aivan liian kauan ja pahinta on, että olen jättänyt tänne kirjoittamatta ihan vaan omaa laiskuuttani. Kerrankin minulla olisi jotain kirjoitettavaa, niin minäpä en ole kirjoittanut. Nytpä kuitenkin kirjoitan.

Kirjojen saralla minulla on tapahtunut ihan kiitettäävän paljon. Olen saanut luetuksi muutamia kirjoja ja ostanutkin jonkin verran kirjoja.

Ostoksista tärkeimpänä voisi pitää Waltareita jotka ostin. Kaikki neljä Waltarin kirjaa ovat nimittäin ensipainoksia. Kyseiset teokset ovat kylläkin vaan 50-luvun teoksia joiden arvo ei ole suuren suuri, eikä niitä arvokkaita waltarin alkuaikojen teoksia. Onneksi minua ei sinällään niiden rahallinen arvo kiinnosta, sillä ovat ne sentään ensipainoksia ja se on itsessään riittävä arvo minulle. Kaikki neljä kirjaa sattuu vieläpä olemaan erittäin hyvässä kunnossa niin, että niitä uskaltaa lukeakkin. Yhdessä selkämys on ihan vähän repeytynyt, mutta vain hyvin vähän. Laitoin nämä kirjat arvoiselleen näkyvälle paikalla kirjahyllyyni muiden Waltarieni viereen. Minulta löytyy yhteensä 12 Waltarin kirjaa joista viisi on ensipainoksia, sillä tulin ostaneeksi Johannes Angeloksen ensipainoksen viimekesänä.

Luettua on nyt tullut Dostojevskin Idiootti, Rowlingin Deathly hallows, Meyerin Twilight, ja loppusuoralla on McEwanin sovitus. Muista minä aion kirjoittaa erikseen omat viestit, mutta Idioottia voisin läpikäydä tässä viestissä.

Idiootti, tuo valtava urakka, on saatu loppuun. Sen loppuun saamisesta valitettavasti alkaa tulla kuluneeksi jo kuukausi (pahoittelen laiskuuttani), joten muistikuvat eivät ole aivan tuoreita. Toinen ongelma on se, mitäpä minä voisin sanoa tällaisesta klassikosta, josta ovat puhuneet monet minua viisaammat. No, ainakin minä voin sanoa mielipiteeni. Ja mielipiteeni on, tykkäsin ja paljon. Kirja vilisee rakastettavia ja raivostuttavia hahmoja. Dostojevskilla on tapana antaa useille hahmoille aate edustettavaksi ja antaa lukijoille mietittävää hahmojen kautta. Hahmot käyvät useita pohdiskelevia keskusteluita, jolloin lukijankin on pakko alkaa pohtia omaa elämäänsä ja yhteiskuntaa. Minä rakastan näitä keskusteluja eri hahmojen välillä ja katson sen olevan Dostojevskin suurin vahvuus. Muuta viisasta sanottavaa (eikä tuokaan tainnut olla viisasta) minulla ole tuosta kirjasta. Idiootista on vaikea saada mitään irti kommentteja varten, se pitää vaan kokea.  Kehoitan lukemaan. Se on hieno kokemus.

Olen ollut ihan hävettävän laiska tämän blogin suhteen. Ei luulisi olevan ylitse pääsemätöntä käyttää muutama minuutti päivässä tai edes muutaman päivän välein tämän blogin kirjoittamiseen, mutta laiskuus on mahtava voima. Vähänkin jos yrittää jollain saralla aktivoitua (olen alakanut käymäänt ulkoilemassa), niin jossain asiassa tulee luistaneeksi.

No, nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja olen koneen äärellä kirjoittamassa. Minun pitäisi nyt kertoa kuinka olen tullut lukeneeksi useita kirjoja ja samalla hankkinut muutaman kirjan lisää tämän hiljaisuuteni aikana, mutta karu totuus on; en ole saanut aikaiseksi yhtikäs mitään.

Kerrankin kuitenkin laiskuudesta on ollut hyötyä. En ole tainnut kertoa kovinkaan paljoa Dostojevskin lukemisestani. Minulla siis on jotain kerrottavaa, vaikka olisi pitänyt tästäkin mainita jo aikoja sitten.

Yle aloitti näyttää Teemalta ihanaa filmatisointia Dostojevskin teoksesta Idiootti. Katsoin ensimmäisen jakson ja rakastuin. Filmatisointi on vallan onnistunut ja minuun iski pakko aloittaa Idiootin lukeminen. Olen kerran aikaisemminkin aloittanut Idioottia, mutta ajan puutteen vuoksi ehdin lukea vain vähän alkua. Tarkemmin; Minä ehdin lukea juuri ne ensimmäisen jakson tapahtumat. Uusi lukeminen oli helppo aloittaa kun kirja sattui löytymään omasta kirjahyllystä. Luettuani vähän aikaa huomasin rakastan kirjaakin, enkä vain sarjaa. Huolimatta siitä, kuinka ihana kirja on en ole laikuudessani saanut sitä loppuun, vaan etenen aika tarkalleen sarjan tahtiin. On itse asiassa aika mielen kiintoista nähdä heti oman lukemisensa perään sama kohtaus näyteltynä. 

Tulen selittämään Idiootista myöhemminkin, kunhan saan sen kirjan joskus luettua. Nyt sanon vain rakastavani sitä.   

Vaatiiko lukeminen ympärilleen täyden hiljaisuuden? Tarvitaanko pientä ääntä, jotta voi lukea? Onko musiikki häiriö tekijä? Kaikkiin kysymyksiin on hyvin yksilölliset vastaukset. Kaikkihan riippuu lukevasta henkilöstä ja ehkä hiukan tilanteestakin, vai kuinka?

Itseäni eivät pienet häiriö tekijä haittaa. Jos vaatisin täydellistä hiljaisuutta lukemiseen, en voisi varmaan koskaan lukea Ja ehkä sen vuoksi on oppinut oolemaan välittämättä pienistä äänistä.

Musiikkia tulee aika usein kuunneltua lukiessani. Koen hyvin valittun musiikin usein jopa lisää lukemisen nautintoa ja tuovan lisätunnelmaa. Lukemista musiikki ei häiritse yhtään; häiriö tulee musiikin loppuessa, kun täytyy vaihtaa levyä tai laittaa soimaan alusta.

Häiriön kestämisen raja kyllä tulee jokaisella vastaan jossakin vaiheessa. Minulle se raja on televisio. En pysty lukea telkkarin ääressä sen ollessa päällä. Voin kyllä lukea toisessa huoneessa, vaikka telkkarin äänet kuuluisivatkin, kunhan en ole samassa huoneessa. Jos satun olemaan telkkarin ääressä sitä tulee katsottua, vaikka ei olisikaan mitään katsomisen arvoista. Ihailen niitä henkilöitä, jotka pystyvät lukemaan televisiosta huolimatta; he ovat taitavia.

Lukemisen pitäisi siis olla helppoa. Jos pikkujutut eivät häiritse ja telkkarikin on helppo välttää, kaiken pitäisi olla kunnossa. Niinhän sitä luulee. Olen tullut selvyyteen kaikista suurimmasta häiriötekijästä. Se on lukijan omat aivot. Pitkän päivän jälkeen haluaisi rauhoittua kirjan ääressä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Jos päivän aikana on jäänyt, jokin asia askarruttamaan, sitä on vaikea paeta lukemiseen. Tiivistahtinen seikkailukirja saattaa vielä onnistuakin, mutta muiden kohdalla on vaikea pitää ajatuksia kasassa. Ajatukset palaavat aina samaan, mieltä askarruttaneeseen asiaan, vaikka kuinka yrittäisi. Minä usein luovutan, ehkä onnistuisi jos oikein yrittäisi rauhoittua, mutta viime aikoina olen luovattanut todella helposti. 

ps. Kommentit olisi kivoja.         

Kun olin eilen kahmimassa Vernejä kirjaston poistohyllystä, huomasin Tracy Chevalierin kirjan Tyttö ja helmikorvakoru. Minulla on hämäriä muistikuvia, että olen nähnyt kyseisestä kirjasta tehdyn elokuvan ja muistelen sen olleen kaiken lisäksi hyvä elokuva. Päätin siis ostaa kirjan. 

Kotona päätin katsoa netistä minkälainen elokuva oli kyseessä, sillä en muista mitään muuta kuin sen, että siinä oli taiteilija, joka maalasi muotokuvaa palvelustytöstä. No, netissä tutkiessani minulle selvisi muistikuvieni elokuvan laadusta olleen oikeassa. Kyseinen elokuva on saanut Oscar ehdokkuuksia ja elokuvassa näyttelee mm. Colin Firth. 

Aluksi olin järkyttynyt. Miten olin saattanut unohtaa elokuvan, jossa näyttelee Colin Firth? Rauhoituttuani ymmärsin, minähän olen nähnyt kyseisen elokuvan silloin, kun en pahemmin keskittynyt näyttelijöiden suorituksiin tai mihinkään muuhun tärkeään. Voin siis antaa tämän kamalan unohduksen itselleni anteeksi. Nyt tämän hetken huolena on, mistä minä hankin tuon elokuvan käsiini, jotta voin katsoa sen uudestaan?

Ennen elokuvan uudelleen katsomista voisin tietysti lukea kyseisen kirjan, kun se kerran kirjahyllystä löytyy. Yleensähän kirja on vielä parempi kuin siitä tehty elokuva ja minun kannattaisi lukea kirja ennen elokuvan katsomista, sillä nyt muistikuvieni ollessa hämäriä elokuva ei sotke ajatuksiani lukiessa. Täytyisi ensin vaan saada Idiootti loppuun, ja siihen saattaa kulua pitkä aika.

Lisäksi sinulle, joka olet lukenut viestin. Jätä edes jonkinlainen kommentti! Minä haluan mielipiteitä blogistani, jotta voin parantaa sitä. Jonkinlainen elonmerkki olisi kiva.     

En ollut nähnyt poistohyllyissä mitään jännittävää pitkään aikaan, kunnes eilen sattumalta huomasin yhden Jules Vernen kirjan hyllyssä. Se kiinnitti huomioni ja lähemmin tutkiessa huomasin hyllystä löytyvän enemmänkin Vernen kirjoja.  Lopputuloksen voi arvata. Poistuin kirjastosta pienen kirjakasan kanssa.

Tänään kävin taas koulun jälkeen kirjastossa ja mitä sieltä löytyikään. Lisää Verneä! Kirjasto ilmeisesti poistaa runsaalla kädellä Jules Vernen kirjoja. No, Sehän sopii minulle mainiosti. Tänäänkin kasa kirjoja sai uuden kodin minun luota. Nyt minulla on kaunis rivi näitä kaunokaisia.

Ja nyt minun on tehtävä pieni tunnustus. Ostin nämä kirjat ilman pienintäkään tietoa kirjojen tekstistä. En ole lukenut yhtäkään Jules Vernen kirjaa. Tunnen kyllä tarinoiden juonia ja tiedän teoksista, mutta omakohtaista kokemusta ei ole. Luotan niin paljon muiden arviohin ja näiden klassikon maineeseen. Luotan ehkä liikaakin, mutta sen näkee sitten ja jos en pidä niin tappiot eivät suuren suuret ole (poistohyllyssä aikuisten kirja 1e ja nuorten kirja 0,75e).

Tulen myöhemmin lisäämään ostamani kirjat ostoslistaani, kunhan ehdin. Sillä välin olisi mukava saada jonkinlaista kommenttia teiltä blogissa vierailijoilta. Mitä mieltä olette Vernestä? Oliko ostos kannattava? Tai sitten ihan vain pikkuinen ilmoistus kommentteihin, että olette lukeneet. Alan olla paniikissa. Tiedän blogissani käyneen ihmisiä, mutta kukaan ei ole kommentoinut. Kertokaa mielipiteitänne, pyydän.