Tässä olisi valokuvia kirjahyllyistäni. Kuvien laatu ei ole kaksinen ja oli vaikea saada vain pelkkä kirjahylly kuvaan johtuen hyllyjen huonosta sijoittelusta huoneessani.

Tässä minun pienempi kirjahylly. Siitä löytyy ylähyllyltä sekalaisia kirjoja dekkaroita, Sofi Oksaset ja kauhut. Toisiksi ylimmälle olen pyrkinyt laitaamaan ainoastaan klassikon maineessa olevia. Sieltä löytyy Keltaisen kirjaston kirjoja, Oscar Wildet ja muuta mukavaa. Kolmas hylly on runoja, esseitä, pohdintoja, aforismeja ja filosofiaa. Neljännelle hyllylle olen pyrkinyt laittamaan musiikkiin ja kuvataiteeseen liittyvät kirjat. Siletä löytyy myös nuottikirjoja, joita en laske kirjoiksi, kun lasken kirjojeni määrää. Alin hylly on minun luuranko. Sinne olen laittanut kaikki omistamani kirjat, jotka eivät kestä päivänvaloa. Sieltä siis löytyy muutama vuosi sitten ostetut  Paolinit, Eddingsit ja muu roska.

 

   

Tämä sitten taas on minun uudempi ja isompi kirjahyllyni. Se tuli ostetuksi viime vuonna ja jo nyt se on täysi (en tiedä pitäiskö iloita vai olla huolestunut, joten päätin iloita). Ylimmällä hyllyllä on englannin kielisiä kirjoja. Sieltä löytyy paljon vanhojen kirjailijoiden tuotantoa, kun ne ovat englannin kielisinä halvempia kuin suomeksi. Toiselta hyllyltä löytyy laadukasta fantasiaa. Fantasiaa jota arvostan eli Robin Hobbia, Tolkienia, George R. R. Martinia, Garth Nixiä ja Lewisiä. Kolmannen hyllyn kanssa minulla on eniten ongelmia. Sinne tulee kaikenlaisia tietokirjoja ja järjestykseen laittaminen on hirveää. Yritän laittaa ne aiheittain suunnilleen järjestykseen mutta se ei olekkaan ihan helppoa. Neljänneltä hyllyltä löytyy minun Waltarit, Dostojevskit ja Tolstoit. Ne vievät niin paljon tilaa, että ne kolme täyttää koko hyllyn. Tässäkin alin hylly on vähiten arostuksessani, mutta tässä ero ei ole niin selkeä. Siellä on hyviäkin kirjoja, muut vaan on parempia tai aiheeltaan muualle sopivia.

 

Tässä vielä yksi hyllynpätkä, kun kirjahyllyihin ei enää mahdu. Suurin ongelma on se, miten erotan suomenkieliset englannin kielisistä. En voi sietää niiden kohtaamista ilman mitään erottelua, mutta se on vain kestettävä kunnes keksin jotain.

Tässä oli siis kirjani. Olen aika ylpeä niistä, harvalta 16-vuotiaalta pojalta löytyy vastaavaa. Minulla on jo nyt aika kattava kokoelma erillaisia kirjoja niin en ole aivan kirjaston armoilla. Se on ylellisyyttä kun voi turvautua omiin kirjoihin.