Olen ollut ihan hävettävän laiska tämän blogin suhteen. Ei luulisi olevan ylitse pääsemätöntä käyttää muutama minuutti päivässä tai edes muutaman päivän välein tämän blogin kirjoittamiseen, mutta laiskuus on mahtava voima. Vähänkin jos yrittää jollain saralla aktivoitua (olen alakanut käymäänt ulkoilemassa), niin jossain asiassa tulee luistaneeksi.

No, nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja olen koneen äärellä kirjoittamassa. Minun pitäisi nyt kertoa kuinka olen tullut lukeneeksi useita kirjoja ja samalla hankkinut muutaman kirjan lisää tämän hiljaisuuteni aikana, mutta karu totuus on; en ole saanut aikaiseksi yhtikäs mitään.

Kerrankin kuitenkin laiskuudesta on ollut hyötyä. En ole tainnut kertoa kovinkaan paljoa Dostojevskin lukemisestani. Minulla siis on jotain kerrottavaa, vaikka olisi pitänyt tästäkin mainita jo aikoja sitten.

Yle aloitti näyttää Teemalta ihanaa filmatisointia Dostojevskin teoksesta Idiootti. Katsoin ensimmäisen jakson ja rakastuin. Filmatisointi on vallan onnistunut ja minuun iski pakko aloittaa Idiootin lukeminen. Olen kerran aikaisemminkin aloittanut Idioottia, mutta ajan puutteen vuoksi ehdin lukea vain vähän alkua. Tarkemmin; Minä ehdin lukea juuri ne ensimmäisen jakson tapahtumat. Uusi lukeminen oli helppo aloittaa kun kirja sattui löytymään omasta kirjahyllystä. Luettuani vähän aikaa huomasin rakastan kirjaakin, enkä vain sarjaa. Huolimatta siitä, kuinka ihana kirja on en ole laikuudessani saanut sitä loppuun, vaan etenen aika tarkalleen sarjan tahtiin. On itse asiassa aika mielen kiintoista nähdä heti oman lukemisensa perään sama kohtaus näyteltynä. 

Tulen selittämään Idiootista myöhemminkin, kunhan saan sen kirjan joskus luettua. Nyt sanon vain rakastavani sitä.