Olen laiminlyönyt blogiani jo pitkään. Olen ollut hiljaa aivan liian kauan ja pahinta on, että olen jättänyt tänne kirjoittamatta ihan vaan omaa laiskuuttani. Kerrankin minulla olisi jotain kirjoitettavaa, niin minäpä en ole kirjoittanut. Nytpä kuitenkin kirjoitan.

Kirjojen saralla minulla on tapahtunut ihan kiitettäävän paljon. Olen saanut luetuksi muutamia kirjoja ja ostanutkin jonkin verran kirjoja.

Ostoksista tärkeimpänä voisi pitää Waltareita jotka ostin. Kaikki neljä Waltarin kirjaa ovat nimittäin ensipainoksia. Kyseiset teokset ovat kylläkin vaan 50-luvun teoksia joiden arvo ei ole suuren suuri, eikä niitä arvokkaita waltarin alkuaikojen teoksia. Onneksi minua ei sinällään niiden rahallinen arvo kiinnosta, sillä ovat ne sentään ensipainoksia ja se on itsessään riittävä arvo minulle. Kaikki neljä kirjaa sattuu vieläpä olemaan erittäin hyvässä kunnossa niin, että niitä uskaltaa lukeakkin. Yhdessä selkämys on ihan vähän repeytynyt, mutta vain hyvin vähän. Laitoin nämä kirjat arvoiselleen näkyvälle paikalla kirjahyllyyni muiden Waltarieni viereen. Minulta löytyy yhteensä 12 Waltarin kirjaa joista viisi on ensipainoksia, sillä tulin ostaneeksi Johannes Angeloksen ensipainoksen viimekesänä.

Luettua on nyt tullut Dostojevskin Idiootti, Rowlingin Deathly hallows, Meyerin Twilight, ja loppusuoralla on McEwanin sovitus. Muista minä aion kirjoittaa erikseen omat viestit, mutta Idioottia voisin läpikäydä tässä viestissä.

Idiootti, tuo valtava urakka, on saatu loppuun. Sen loppuun saamisesta valitettavasti alkaa tulla kuluneeksi jo kuukausi (pahoittelen laiskuuttani), joten muistikuvat eivät ole aivan tuoreita. Toinen ongelma on se, mitäpä minä voisin sanoa tällaisesta klassikosta, josta ovat puhuneet monet minua viisaammat. No, ainakin minä voin sanoa mielipiteeni. Ja mielipiteeni on, tykkäsin ja paljon. Kirja vilisee rakastettavia ja raivostuttavia hahmoja. Dostojevskilla on tapana antaa useille hahmoille aate edustettavaksi ja antaa lukijoille mietittävää hahmojen kautta. Hahmot käyvät useita pohdiskelevia keskusteluita, jolloin lukijankin on pakko alkaa pohtia omaa elämäänsä ja yhteiskuntaa. Minä rakastan näitä keskusteluja eri hahmojen välillä ja katson sen olevan Dostojevskin suurin vahvuus. Muuta viisasta sanottavaa (eikä tuokaan tainnut olla viisasta) minulla ole tuosta kirjasta. Idiootista on vaikea saada mitään irti kommentteja varten, se pitää vaan kokea.  Kehoitan lukemaan. Se on hieno kokemus.